Energistä jätettä

Jokaisen jäteastiaan kiikuttamamme roskapussin energialla paistaisimme kolme pellillistä pullaa. Nyt sekajätteet päätyvät kaatopaikalle.

Oulun Jätehuollon johtaja Markku Illikainen joukkoineen miettii, mihin alueen ihmisten jätteet sijoitetaan, kuinka kierrätys järjestetään ja kuinka onnistumme täyttämään jäteasetusten määräykset.

Jätehuolto vastaa 16 kunnan ja 260 000 ihmisen kotitalousjätteiden käsittelystä. Yhdyskuntajätteitä syntyy asukasta kohti laskettuna 400 – 450 kiloa vuodessa. Tästä määrästä Oulun Jätehuollon toimialueella kaatopaikalle sijoitetaan 293 kiloa. "Tavoitteena on vähentää jätteen sijoittamista kaatopaikalle. Vaikka jätteen hyötykäyttö on lisääntynyt jatkuvasti, silti sitä riittää myös kaatopaikan täytteeksi."

Kova tavoite

Valtakunnallinen tavoite Suomessa on saada 70 prosenttia tuotetusta
yhdyskuntajätteestä hyötykäyttöön, kun nykyinen hyödyntämisaste on
noin 40 prosenttia. Käytännössä se voidaan saavuttaa vain yhdyskuntajätteiden energiakäyttöä lisäämällä eli polttamalla jätettä.

"Se ei tarkoita sitä, että kierrätys lakkaisi kiinnostamasta", Illikainen vakuuttaa. "Jätteenpolton seurauksena jätteen lajittelua täytyy entisestään tehostaa, siksi kierrätyskin paranee."

Myös raha puhuu kierrätyksen puolesta. Taloyhtiön asukas säästää, kun hän lajittelee jätteensä. On paljon kalliimpaa pujauttaa kaikki roskat samaan astiaan kuin erotella biojätteet, paperit, lasit, metallit ja energiajäte.

Myös naapurimaiden tulokset vakuuttavat: siellä missä yhdyskuntajätteitä poltetaan energiaksi, myös materiaalikierrätyksen taso on korkea.

Ehkäise jätteen syntyä

"Jätteen synnyn ehkäisy olisi tietysti kaikkein paras asia, mutta siihen
jätelaitos ei kykene paljon vaikuttamaan", Illikainen miettii. "Jätteen
väheneminen lähtee tuotannosta ja viime kädessä jokaisen kuluttajan asenteesta ja tiedostamisesta. Vai ostatko kaupasta edes banaaninippua sujauttamatta sitä ensin muovipussiin?"
 
Ruskon jätekeskukseen tulevasta jätteestä hyötyjätettä otettiin talteen lähes 6 000 tonnia viime vuonna. Paperit, pahvit ja kartongit ja muu kuituperäinen jäte meni paperiteollisuuteen, jossa siitä tehtiin uusiopaperia, pahvia tai paperirullien hylsykartonkia. Metallista kaikki uusiokäytettiin teollisuudessa, ja esimerkiksi Kiina ja Intia ostavat metalliromua isosta rahasta. Lasiromu käytetään kalliomurskeen korvikkeena, muovijäte menee energiakäyttöön rinnakkaispolttolaitoksiin ja puuperäinen jäte haketettuna polttoaineeksi voimalaitoksille. Lisäksi talteen saatiin yli 6 000 tonnia
biojätettä, jota kompostoinnin jälkeen voidaan käyttää maanparannusaineena tai viherrakentamisessa. Elektroniikkaromua hyötykäyttöön lähti 1 400 tonnia.

Silti jäljelle jää suunnaton määrä energiaa, joka nyt kaivetaan kaatopaikan uumeniin tuottamaan ilmakehää syöviä kasvihuonekaasuja. Ruskon jätekeskuksen kaatopaikalle tuotiin viime vuonna  67 000 tonnia jätettä. Siitä 50 000 tonnia olisi kelvannut poltettavaksi. Rakennusjätettä tuli 22 000 tonnia, josta energiakäyttöön olisi soveltunut puolet.

Kuskataanko korpeen?

Illikainen muistuttaa, että korkean elintason eräs perusta on toimiva jätehuolto. Syksyn aikana Napolissa nähtiin, miten kansa hukkui
roskiin, kun jätehuolto lakkasi toimimasta.

"Jos tuotamme jätettä, meidän pitää myös sietää, että se käsitellään
lähellä asutusta ja silmissä. Kaikkein vaarallisinta ympäristön kannalta
on kuskata jätteet korpeen."
 
Jo nyt jätteitä kuljetetaan pitkien matkojen päästä kaatopaikoille, sillä pienillä kunnilla ei ole varaa rakentaa asetuksen määräysten mukaisia
jätteen käsittelypaikkoja. Esimerkiksi Utsjoen roskat tuodaan Tornioon.
Määräysten mukaisesti rakennetun kaatopaikkaneliön hinta on 60 euroa.

Kemiralla prosessihöyryä

Oulun Energia kumppaneineen aloitti jätteenpolttolaitoksen liittyvät selvitykset vuoden 2002 syksyllä. Polttolaitoksessa on tarkoitus polttaa
syntypaikkalajiteltua yhdyskuntien ja teollisuuden sekajätettä. Selvityksissä jätteenpolttolaitoksen sijaintipaikoista ensisijalla on Kemiran teollisuusalue. Hanke on viivästynyt lukuisten valitusten takia.

Kemiran teollisuusalueella toimii energian tuottajana Laanilan Voima Oy, joka on PVO:n tytäryhtiö. Sen sähkön ja lämmön omakustannushintaiseen tuotantoon oikeuttavat osakkeet omistavat Oulun kaupunki ja Kemira Oyj.
 
"Voimalaitos on toiminut 1950-luvulta ja se tuottaa höyryä Kemi-
ran prosesseihin", toimitusjohtaja Leo Pikkarainen kertoo. Lisäksi
laitos tuottaa sähköä ja lämpöä. Kaupunki ostaa voimalaitoksesta
kaukolämpöä tasatakseen käyttöhuippujaan.

"Meidän tehtävämme on tehdä energiaa, siis höyryä ja sähköä, kannattavilla tavoilla. Jätteenpolttolaitoksen rakentaminen on normaalin voimalaitoksen rakentamista kalliimpaa, mutta raaka-aineena jäte on edullisempaa kuin esimerkiksi öljy."

Turve palaa

Voimalaitoksessa on kaksi 50 megawatin turvekattilaa ja varalla yksi
öljykattila.

"Voimalaitoksen ääriraja on lähellä, ja kun Kemira lisää toimintaan-
sa, myös öljykattila joudutaan ottamaan käyttöön. Tehtaan kasvavaan
energiantarpeeseen pitää vastata joka tapauksessa, tavalla tai toisella", Pikkarainen toteaa.

Jätepolttolaitoksen rakentaminen Kemiran alueelle olisi perusteltua, koska tehtaan energian tarve on varsin tasaista ympäri vuoden. Käyttämällä jätettä energianlähteenä voitaisiin myös korvata fossiilisia polttoaineita.
 
"Tehtaalla on jatkuva höyryn tarve silloinkin, kun kaukolämpöä ei tarvita, joten laitosta ei tarvitse seisauttaa, eikä jätettä varastoida",
Pikkarainen muistuttaa.
 
Laanilan Voimalla on jo valmiina osaava henkilöstö. Lisäksi yhteydet valtakunnan sähköverkkoon ja kaupungin kaukolämpöverkkoon ovat jo olemassa.

Tarkoin vartioitua

Pikkarainen ymmärtää, että tehtaan naapurissa asuvat asukkaat tuntevat pelkoa oman asuinympäristön puolesta.

"Jätteenpolttolaitos on tuntematon asia ja siksi sitä pelätään ja vastustetaan, mutta kun tieto ja kokemukset karttuvat myös asenteet
muuttuvat", Pikkarainen uskoo. "Jätteenpolttolaitoksen lupaehdot ovat
kovat ja niiden puitteissa kun toimitaan, ympäristö on turvassa. Naa-
purimaitten esimerkki on hyvä; siellä jätteenpolttolaitokset ovat voineet toimia asutuksen keskellä vaikeuksitta."

"Vastuu on myös kuluttajalla, että hän osaa ja haluaa lajitella tuotta-
mansa jätteet oikein."

Lisää aiheesta:

• Suomi on kaatopaikkamaa (Sulake 1/2008)