Mansikka vaatii vettä, aurinkoa ja huolenpitoa

- Mansikanviljelijän kiire alkaa, kun lumi väistyy ja kuivuneiden lehtien alta alkaa pilkistää uusi kiiltävänvihreä kasvusto.

Tapani Siira Kiimingin Välikylässä viljelee mansikkaa jo viidettätoista vuotta. Mansikka kasvaa pohjoisessakin, ja täällä kasvaneet marjat ne vasta makeita ovatkin, sillä valo lisää marjan sokeripitoisuutta.

Mansikanviljelijän työ pellolla alkaa, kun lumi väistyy ja kuivuneiden lehtien alta alkaa pilkistää kiiltävänvihreitä sahalaitaisia lehtiä. "Jo talvella on pitänyt rekrytoida mansikanpoimijat. Tärkeintä on, että he
pystyvät sitoutumaan koko satokaudeksi", Siira sanoo.

Satokausi kestää noin nelisen viikkoa ja sen ajan Siiran pihapiirissä riittää vilskettä, sillä moni paristakymmenestä poimijasta majoittuu tilalle. ´Mansikat myydään suoraan tilalta asiakkaille. Ne poimitaan ja
myydään samana päivänä."

Makeaa Polkaa

´Taisi aloittaessa olla enemmän innostusta kuin järkeä´, Tapani Siira
naurahtaa. Viljely on vuosien myötä tullut osaksi perheen elämää ja
jokainen tarttuu työhön kuin työhön, niin puoliso kuin lapsetkin. Mansikkamaan perustaminen vaatii suuret investoinnit, ja satoa alkaa tulla kunnolla vasta kolmantena kesänä. Taimet uusitaan kerran viidessä vuodessa.

Mansikan viljely on Siiran sanoin "150-prosenttisesti" käsityötä.
Luonto on kasvun herra: mansikka ei pidä rankkasateesta, mutta ei se
tykkää kuivuudestakaan.

Koneita voi käyttää mansikkamaan perustamisessa, maan muok-
kaamisessa ja muovien levittämisessä, mutta esimerkiksi kitkentä
tehdään käsin.

Siiran tilalla on sähköllä toimiva tihkukastelujärjestelmä. Vesi pumpataan Jäälinojasta, joka varsinkin kevätvesien aikana kuohuu iloisesti koskessa, tilan pihapiirissä. Mansikkaa lannoitetaan maanäytteiden ja lehtinäytteiden perusteella tehdyn lannoitusohjeen mukaan. Lannoite menee kasteluveden mukana suoraan taimen juurelle.

"Täsmälannoituksessa lannoitetta tarvitaan noin puolet vähemmän, eikä sitä tarvitse kylvää rikkakasveille", Tapani Siira sanoo. Tilan pellolla kasvaa Polkaa, joka on lajikkeena makea ja hyvännäköinen. ´Polka on myös hyvä pakastemarja´, Ella Siira sanoo. "Itse pakastan joka vuosi sata kiloa mansikkaa, ja viime vuonna ne loppuivat jopa kesken."

Useimmiten mansikka solahtaa suuhun sellaisenaan, mutta man-
sikkatilalla juodaan myös mansikkamehua. Perheen nuorimmainen,
Alex-poika, syö mansikoista leijonanosan.

Perustana hyvät taimet

Suomalaisten mansikanviljelijöiden määrä vähenee, mutta tilakoko
kasvaa. Siiran tilalla mansikoita on kolmen hehtaarin verran, mutta lisää laitettaisiin, jos löytyisi maata tai yhteistyökumppani, jolla olisi mansikanviljelyyn sopivaa peltoa, Tapani Siira sanoo. ´Nyt tilakoko on liian pieni, esimerkiksi siihen, että voitaisiin viljellä eri mansikkalajikkeita.´

Mansikkapellon läheltä pitää löytyä vettä, eikä mansikka myöskään
viihdy liian happamassa maassa. Mansikanviljelyn, metsätalouden ja talvisin lumiurakoinnin lisäksi uutena liitännäiselinkeinoideana Siiran tilalla on Jäälin ATV Park. "Toivottavasti jo syksyllä mönkijäharrastajat pääsevät testaamaan Jäälin ATV Parkin polkuja tilan metsissä", isäntä suunnittelee.

Kotipuutarhurille Tapani Siira antaa neuvon hankkia hyvät taimet.
"Jo ennen maan muokkausta kannattaa käydä hakemassa viljelyyn
ohjeet vaikka netistä."

---

Marja on epähedelmä

Puutarhamansikkaa on viljelty 1800-luvulta lähtien. Se on kokonaan kasvinjalostuksen tulos ja kuuluu ruusukasvien heimoon. Mansikan ´marja´ on tarkkaan ottaen paisunut kukkapohjus eli epähedelmä. Mansikan varsinaisia hedelmiä ovat sen pinnalla olevat ´siemenet´.

Mansikka sisältää enimmäkseen vettä eli siinä on vähän energiaa. Se sisältää runsaasti B- ja C-vitamiinia, hiven- ja kivennäisaineita.

Mansikkafaktaa

• Suomessa viljellään mansikkaa  noin 3500 hehtaarin alueella.
• Tiloja on noin 2000.
• Vuonna 2007 mansikkaa tuli 12–13 miljoonaa kiloa.
• Viljellyin mansikkalajike on Polka. Toisella ja kolmannella sijalla ovat aikaiset lajikkeet Honeyone ja Jonsok.