Tulisijan oikea käyttö on taitolaji
Suomalaiset ovat puuhanneet puulämmitteisten saunojen, takkojen, leivinuunien ja muiden tulisijojen kanssa niin kauan ja niin paljon, että oikeaoppisen puun polttamisen luulisi jo iskostuneen perimään. Mutta kaikkea vielä."Varsinkaan nuoremmat ihmiset eivät osaa käyttää tulisijoja oikein", toteaa nuohoojamestari Tapani Kainulainen ykskantaan. Kainulainen tietää mistä puhuu. Vuonna 1967 alkaneen uransa aikana hän on ehtinyt kurkistaa aika moneen tulisijaan. Asiantuntija näkee tulisijan karstasta, tuhkamäärästä ja yleiskunnosta, kuinka osaava tai osaamaton ihminen sen kimpussa häärii.
Ennen puun poltto oli arkipäivää Aikaisemmin puun polttaminen ja tulisijojen käyttö oli tavallista arkipäivää niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Kainulainen muistaa, että vielä 1960-luvun puolivälissä Oulussakin esimerkiksi koko Heinäpään kaupunginosa lämmitettiin puulla. Tuolloin ihmisille karttui kokemusta tulisijojen kanssa värkkäämisestä lapsuudesta lähtien. Nyt tällaista kokemusta on enää harvoilla – ja sen huomaa. Yllättävän monet tekevät takkojensa tai rantasaunojensa kiukaiden kanssa aivan perusvirheitä: polttavat roskia tai märkiä puita, latovat puut väärin, eivät anna riittävästi paloilmaa ja pitävät peltejä liian pienellä.
Pieni kertaus lienee paikallaan. Roskia ei saa polttaa Ihan aluksi nuohoojamestari Tapani Kainulainen korostaa, että roskia tai jätteitä ei tulisijojen täytteeksi saa laittaa. Ne kuuluvat aivan muualle – jätesäiliöihin, komposteihin tai kierrätykseen. Myöskään maalattua tai kyllästettyä puuta ei pidä missään nimessä polttaa. Oikea polttoaine on kuiva puu. Tarpeeksi kuivaksi pilkkeet tulevat vasta yli vuoden varastoinnin jälkeen. Kaikkein parasta olisi antaa puiden kuivua vajassa, mutta sellaista ei läheskään kaikilla ole käytettävissä. Koivua pidetään perinteisesti parhaana polttopuuna, mutta kyllä muutkin lajit palavat iloisesti. "Käytän itsekin leivinuunissa sekapuuta", sanoo nuohoojamestari.
Puut ladotaan vaakasuoraan Kainulainen neuvoo latomaan puut tulisijassa vaakatasoon ja niin, että ilma pääsee hyvin kiertämään niiden välissä. Isommat puut pannaan alle ja pienemmät päälle. Tulisijaa ei saa ängetä liian täyteen: ainakin kolmasosa sen korkeudesta pitäisi jättää vapaaksi. Kun puut on ladottu tulisijaan, täytyy ne tietysti saada näppärästi palamaan. Tämä onnistuu parhaiten, kun sytyttää puut päältä.
Sytykkeenä voi käyttää lastuja, mutta ei järeämpiä aineita. ´Esimerkiksi sytytysnesteitä ei saa heitellä tulisijaan´, varoittaa Kainulainen. Kirkkaat liekit ja sopiva humina Tulen sytyttyä on huolehdittava siitä, että paloilmaa on sopivasti. Kirkkaat liekit ja tasainen – mutta ei liian voimakas – humina kertovat, että palaminen sujuu niin kuin pitääkin. Mikäli humina yltyy liian kovaksi, pitää ilman saantia rajoittaa.
Liekkien lepattaminen taas viestii liian pienestä ilmamäärästä eli tuuletusluukkuja pitää avata isommalle. Hormipeltien kanssa pitää olla tarkkana. Häkävaaran vuoksi niitä ei saa sulkea liian aikaisin, vaan vasta kun hiillos on kokonaan tummunut. Nuohoojamestari Kainulainen on huomannut, että ihmiset usein pihtaavat peltien kanssa ja aukaisevat niitä turhan vähän. "En ymmärrä, mitä hyötyä tällä oikein haetaan", kummastelee nuohoojamestari. Piipusta tulevat savu kertoo, kuinka hyvin puunpoltto onnistuu. Sytyttämisvaiheen jälkeen savun pitäisi olla vaaleaa ja lähes näkymätöntä.
Pari miljoonaa tulisijaa
Arvioiden mukaan Suomessa on yli miljoona puulämmitteistä saunankiuasta ja saman verran takkoja, leivinuuneja ja muita tulisijoja. Puuta ne nielevät vuosittain arviolta viisi miljoonaa kuutiometriä. Tulisijojen oikea käyttö on tärkeää paitsi niiden omistajien myös naapurien ja ympäristön kannalta. Märän puun tai roskien polttaminen ja kehnosti hoidettu palaminen aiheuttavat pahimmallaan jopa nokipalo- tai häkävaaran.Huonon palamisen seurauksena syntyvät tervat ja nokihiukkaset vähintäänkin sottaavat niin hormin kuin oman ja naapurin pihankin. Kaiken kaikkiaan kotitalouksien puunpoltto tuottaa varsin paljon terveyden kannalta haitallisia pienhiukkasia, joiden päästöjä ei kannata lisätä tolskaamalla tulen kanssa miten sattuu.
Väärät polttoaineet ja väärät polttotavat nostavat pienhiukkaspäästöt jopa 5-10 kertaa korkeammiksi oikeanlaiseen toimintaan verrattuna. Kysyvätkö ihmiset sitten asiantuntijalta neuvoa, kuinka tulisijan kanssa pitää toimia? "Kyllä näistä asioista aina silloin tällöin tulee puhetta", sanoo nuohoojamestari Kainulainen.
Sytytä oikein
Tulisijan sytyttämisen ja puun polttamisen tärkein vaihe päästöjen kannalta on syttyminen ja palamisen alkuvaihe. Sytyttämällä oikein voi helposti vaikuttaa poltosta aiheutuvien päästöjen määrään. Tarkista ennen tulen tekemistä, että tuhka on poistettu ja pellit ovat auki. Huolehdi, että huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa.Lado puut vaakatasoon siten, että palamisilma pääsee kiertämään pilkkeiden välistä. Aseta isot puut alle, pienemmät päälle ja ylimmäksi sytykkeet. Jätä vapaata tilaa vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta.
Päältä sytyttäminen on paras tapa lähes kaikissa tulisijoissa (ellei tulisijan valmistaja toisin ohjeista).
Jotta palamislämpötila pysyy sopivan korkeana koko polton ajan, on palamisnopeuden oltava riittävä. Palamisen nopeutta säädetään paloilman avulla. Hallitsematon polttaminen nokeaa tulipesän, suuluukun ja hormin.
