Tuhka tehostaa soiden kunnostusta turvetuotannon jälkeen
Puu- ja turvetuhkan avulla pystytään merkittävästi nopeuttamaan kasvillisuuden palautumista turvetuotannosta vapautuneille soille. Tuhkalannoitus edistää niin pohjakasvillisuuden kuin hieskoivun taimienkin kasvua suopohjilla – ja tekee sen vieläpä paremmin kuin vertailtavana ollut kaupallinen lannoite.
Näin toteaa Noora Huotari parhaillaan viimeisteltävänä olevassa väitöskirjatutkimuksessaan Voimalaitostuhkan hyötykäyttö energiapuumetsikön alkukehityksen nopeuttajana turvetuotannosta vapautuvilla suopohjilla.
Tutkimuksen tulos on merkittävä monessa mielessä: Ensinnäkin tuhka näyttää tarjoavan hyvän keinon turvetuotannossa olleiden soiden kunnostamiseen ja energiapuun kasvattamiseen. Ja toiseksi voimalaitoksissa ja teollisuudessa syntyvälle suurelle määrälle tuhkaa muodostuu näin merkittävä hyötykäytön mahdollisuus.
´Tuhkalla on kasvua edistäviä ominaisuuksia. Tutkimuksessa tuhkalannoite muun muassa moninkertaisti pohjakasvillisuuden peittävyyden. Erityisesti palopaikoilla viihtyvät nuotiosammalet hyötyivät tuhkasta. Peittäessään paljaan suopohjan, ne vähentävät eroosiota ja tasoittavat kosteusvaihteluja. Lisäksi koivuntaimien määrä oli tuhkalannoitetuilla aloilla kaksinkertainen verrattuna kaupallista lannoitetta saaneisiin aloihin´, toteaa Huotari.
Lisää hyötykäyttöä
Myönteistä on myös se, että tuhkan hyödyntäminen lannoitteena vähentää sen sijoittamista kaatopaikoille ja läjitysalueille. Nykyisin teollisuustuhkan hyötykäyttö lannoitteena on Huotarin mukaan hyvin vähäistä.
´Uusien tapojen löytäminen tuhkan järkevälle käytölle on erityisen tärkeää siksi, että sen määrä vain kasvaa, kun biomassojen polttaminen energian tuotannossa lisääntyy´, hän huomauttaa.
Tuhkan hyödyntäminen suopohjien lannoittamiseen toteuttaa näppärästi kiertokulun ajatusta. Biomassojen poltosta voimalaitoksissa syntynyt tuhka kuljetetaan suolle, jossa se edistää maiseman kannalta tärkeän pohjakasvillisuuden sekä uuden energiapuun kasvua.
Tuhkan lannoituskäyttöä säätelee ja rajoittaa nykyisin lainsäädäntö, joka asettaa varsin tiukat raja-arvot esimerkiksi kadmiumille. Noora Huotarin mielestä tietynsuuruiset rajaarvot ovat paikallaan, mutta nykyisiä rajoja hän pitää liian tiukkana.´Vaikuttaa siltä, että haitalliset aineet eivät juuri liukene tuhkasta ympäristöön´, hän toteaa.
Noora Huotari on tehnyt väitöskirjatutkimustaan Metsäntutkimuslaitoksen (Metlan) Muhoksen toimipaikassa. Hän väittelee tulevan syksyn aikana Oulun yliopistossa. Tutkimustaan varten Huotari sai 12 000 euron apurahan Oulun Energian Ympäristötililtä.