Turvetuotantoalueen uusi elämä

Joutomaaksi luokitellusta suosta voi turvetuotannon jälkeen tulla uusien mahdollisuuksien maa. Usein suopohja metsitetään tai se otetaan peltoviljelyyn, mutta onpa entisille turvetuotantoalueille rakennettu lintuvesiä ja kosteikkojakin.

Turvetuotanto alkoi Suomessa todenteolla 1970-luvun puolessavälissä energiakriisin koetellessa maailmaa. Turvetuotantoalueiden elinkaaressa eletään nyt vaihetta, jossa tuotantoaloja on poistumassa käytöstä hurjaa vauhtia.

´Turveruukin alueella 2 500 hehtaaria on poistunut turvetuotantokäytöstä. Koko valtakunnassa määrä on 30 000 hehtaaria´, ympäristöpäällikkö Tarja Väyrynen Turveruukista laskee. Turvetuotannosta vapautuva suopohja on monien mahdollisuuksien maa. Ongelmana on se, että alueet ovat laajoja ja useiden maanomistajien omistamia, jolloin yhteisten hankkeiden toteuttaminen hankaloituu.

Pitkäikäinen hanke

Ennen kuin suo otetaan turvetuotantoon, sen täytyy käydä läpi tarkka seula. Turpeen pitää olla käyttöön soveltuvaa, sitä täytyy olla paksulti, alueen on oltava riittävän kokoinen ja lisäksi sen pitää sijaita sopivalla etäisyydellä käyttökohteesta. Ennen kuin turpeen noston voi aloittaa, tarvitaan lisäksi ympäristölupamenettely. Turvetuotantosuon elinkaari on pitkä. Suon käyttöönotto, varsinainen turpeen tuotanto ja jälkihoitovaihe kestävät vuosikymmeniä. Turvetta kyetään nostamaan suolta keskimäärin 20–25 vuotta, ja sen käyttö päättyy vaiheittain.

´Turvetuotantoalueet vuokrataan maanomistajilta. Useimmiten maanomistajia on alueella useita´, johdon sihteeri Kersti Kirjalainen Turveruukista kertoo. Suo on metsätaloudessa määritelty joutomaaksi. Turvetuotannossa maanomistajan alueelta saama taloudellinen hyöty perustuu ensin vuokratuloihin ja tuotannon päätyttyä jälkikäyttömahdollisuuksiin. Tuottaja tekee tarvittavat jälkihoitotoimet ennen kuin alue luovutetaan takaisin maanomistajalle, mutta maanomistaja päättää, mitä sille tapahtuu turvetuotannon jälkeen.
 

Jälkikäyttöön suunnitelma

Ennen tuotannon loppumista Turveruukki tekee kartoituksen pohjamaaperän laadusta, pohjanmuodostuksesta ja vesitaloudesta. Sen perusteella tehdään esitys, mihin käyttöön alue sopii. ´Esimerkiksi metsänkasvatuksessa on hyvin tärkeää, minkälainen on pohjan maalaji, kun taas viljelykäyttöön vaikuttaa maan ravinnetalous´, ympäristöasiantuntija Pentti Åman Turveruukista kertoo. Selvitysten perusteella alueelle voidaan määrittää parhaat jälkikäyttövaihtoehdot. Koska turvetuotantoalueet voivat olla suuria, niiden eri osiin sopivat erilaiset jälkikäyttöratkaisut.

Hyvin harvoin koko alue sopii kokonaisuudessaan esimerkiksi metsänkasvatuksen tai peltoviljelyyn. ´Turvekerroksen alta paljastuu 8 000 vuoden takainen alusmaa, joka on puhdas saasteista. Se tarjoaa huimat näkymät esimerkiksi puhtaalle luomuviljelylle´, Åman huomauttaa. Tuottaja siistii alueen ja poistaa rakenteet suolta, loppu on maanomistajan kontolla.

Alueelle jää raskaan kaluston kestävä tiestö, jota voi käyttää hyväksi esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa. ´Maanomistajan kannattaisi olla asialla jo viisi vuotta ennen tuotannon päättymistä´, Åman kehottaa. Jos suopohjalle ei tehdä mitään kahteen kolmeen vuoteen, on jo voitu menettää esimerkiksi metsänkasvatuksen mahdollisuudet.

---

Moninainen Kurunneva

Rantsilassa sijaitseva Kurunneva on hyvä esimerkki turvetuotantoalueesta, jonka jälkikäyttö onnistui hyvin. Kurunnevan 400 hehtaarin alueesta osa on maatalouskäytössä, osassa kasvaa ruokohelpi, osa on metsitetty, osa on kosteikkona ja osa lintuvetenä.

Kurunnevan turvetuotanto aloitettiin 1976 ja nykyisen lintuveden alueella se loppui 1995. Lintuvesi saatiin valmiiksi paria vuotta myöhemmin.

Kurunneva oli ensimmäinen valtakunnallinen lintuvesikokeiluhanke. Sen toteuttivat yhteistyössä Turveruukki Oy, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Rantsilan kunta ja paikalliset metsästys- ja kalastusseurat.

´Hankkeen toteuttamista helpotti se, että silloinen Rantsilan kunta oli hyvin aktiivinen ja hankki alueen haltuunsa eri maanomistajilta´, ympäristöpäällikkö Tarja Väyrynen Turveruukista kertoo.

Noin 50 hehtaarin kokoinen Kurunnevan lintuvesi rakennettiin virkistyskäyttöön. Alueelle on rakennettu retkeilyreitistö, kota, turvekammi sekä lintutorni. Kurunneva on tärkeä virkistysalue, sillä Rantsilassa on vähän järviä. Alueella vierailee vuosittain 4 000 – 5 000 ihmistä.

Linnut ottivat alueen hyvin nopeasti omakseen ja siellä onkin havaittu yli 80 lintulajia.

´Linnut eivät näytä välittävän, mikä alue oli aiemmin´, Väyrynen naurahtaa. Maansiirtokoneet olivat vielä töissä, kun ensimmäinen joutsenpari jo odotti järven syntymistä. Siitä lähtien joutsenet palaavat joka kevät ja syksyn tullen muuttomatkalle lähtee myös poikue.

´Suo ei ole turvetuotannossa lopullisesti menetetty, vaan se voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Siitä Kurunneva on hyvä esimerkki.´