Rajoitukset ja kiellot eivät ratkaise ilmasto-ongelmaa

Ilmastonmuutoksen vastustaminen ei edellytä länsimaisen elämäntyylin romuttamista. Professori Atte Korholan mukaan nyt pitäisi satsata vahvasti uusiin energiamuotoihin.

Atte Korhola istuu alas työhuoneessaan Viikin yliopistokampuksella ja hengähtää. Takana on kolme tuntia luennoimista ympäristön- ja luonnonsuojelubiologian perusteista kansakunnan toivoille. Ympäristönmuutoksen professorin takki on hetken aikaa tyhjä.

Korhola johtaa Helsingin yliopistossa Ympäristömuutoksen tutkimusyksikköä ECRU:a (Environmental Change Research Unit), joka tuottaa tietoa pitkän aikavälin ympäristönmuutoksesta. Yksikkö kerää tietoa "luonnonarkistoista" – esimerkiksi Lapin järvien pohjasedimentistä – joihin tallentunut tieto kertoo, mitä ympäristössä on tapahtunut mitattujen aikasarjojen ulkopuolella.

"Minulla on juuri takana ajanjakso, jolloin pääsin pitkästä aikaa tekemään kunnolla tutkimusta ja kirjoittamaan artikkeleja. Huomasin taas kuinka hauskaa se on ja muistin, miksi hakeuduin tälle alalle. Tutkimuksen tekeminen on kiehtovaa ja se on osa minuuttani", Korhola kertoo.
 
Tutkimuspiirien ulkopuolella Atte Korhola tunnetaan aktiivisena keskustelijana, joka tieteellisen työnsä pohjalta ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Viime kesänä hän sai ympäristöjärjestöt takajaloilleen yhdessä vaimonsa, europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan, kanssa kirjoittamallaan artikkelilla. Helsingin Sanomien julkaisemassa debattikirjoituksessa Korholat kritisoivat ympäristöjärjestöjen ilmastopolitiikkaa "sarjaksi virhearvioita".

"Tavoitteenamme oli vapauttaa keskustelu yhden tahon dominoinnista. Olimme törmänneet usein tilanteeseen, että jos olit jostakin asiasta eri mieltä kuin ympäristöjärjestöt, olit ympäristöpetturi tai ilmaston vihollinen. Uskon, että saimme keskusteluun tervettä piirrettä: vastakkain eivät ole lähtökohtaisesti "oikeat" ja "väärät", vaan erilaiset mielipiteet. Keskustelussa pitää punnita, mitkä niistä ovat tehokkaimpia."

Maailma ei muutu rajoituksin

Atte Korholalla on mielipiteitä ja hän on valmis tuomaan ne esille. Hän aloittaa vääristä keinoista, joilla ilmastonmuutosta tällä hetkellä pyritään hillitsemään: käytössä ovat rajoitukset ja säätely, jotka äärimmilleen vietyinä muuttaisivat täydellisesti länsimaisen yhteiskunnan.
 
"Jos elämäntapaa muuttamalla haluttaisiin merkittävästi vaikuttaa ilmaston tilaan, se tarkoittaisi reaalipalkkojen ja asuntoneliöiden puolittamista", Korhola muistuttaa.

Toinen säätelyn ongelma Korholan mielestä on, että se ei toimi kunnolla. Kioton sopimuksen ratifioineiden maiden päästöt eivät ole vähentyneet, vaan lisääntyneet nelisen prosenttia. Lisäksi suuri osa maailman valtioista on edelleen päästökaupan ulkopuolella.

Jos rajoitukset koskevat vain osaa maailman maista, sen pelätään vääristävän kilpailua ja aiheuttavan tuotannon ja hiilidioksidipäästöjen siirtymistä enemmän saastuttaviin maihin. Esimerkiksi Kiinaan on päätetty rakentaa 582 uutta kivihiilivoimalaa vuoteen 2012 mennessä.

"Pelkona on, että kokonaispäästöt vain nousevat toimilla, joilla niitä yritetään vähentää", Korhola sanoo. Rajoitusten logiikkanahan on että, niiden kautta kohonnut energian hinta toimisi porkkanana puhtaamman teknologian kehitykselle. Tähän porkkanaan Korhola ei usko. Hänen mukaansa kukaan poliitikko ei suostu nostamaan hiilen hintaa niin korkealle, että sillä olisi mitään vaikutusta sen käyttöön.

"Ja vaikka me pystyisimmekin maksamaan energian hinnan nousun, maailman miljardille köyhimmälle ihmiselle se olisi katastrofi."

Teknologiaan on satsattava

Säätelyvetoisen ilmastopolitiikan sijaan Atte Korhola toivoo, että yhteiskunta satsaisi "luovuuden, älyn ja mielikuvituksen ehtymättömiin luonnonvaroihin". Näin voitaisiin saada aikaan ratkaisuja, jotka veisivät eteenpäin puhtaampia tapoja tuottaa energiaa. Positiivisina merkkeinä tutkija mainitsee muun muassa edistysaskeleet biovedyn tuotannossa ja hiilidioksidin talteenotossa.

Korhola sanoo kuitenkin pettyneensä erityisesti energia-alan yrityksiin niiden vähäisten tutkimus- ja tuotekehityspanosten vuoksi.

"Energiayhtiöiden, jotka ovat päästökaupan hyötyjiä, pitäisi nyt kehittää pitkän aikavälin ratkaisuja ja tehdä investointeja teknologiseen kehitykseen."

Myös koko kansainvälisen yhteisön pitäisi ottaa uusien energiamuotojen kehittäminen keskeiseksi tehtäväkseen. Korhola kaipaa jotakin toisen maailmansodan jälkeisen Marshall-avun kaltaista ponnistusta puhtaamman teknologian puolesta.

"Nyt tarvitaan kollektiivinen päätös, vaikkapa kansainvälinen teknologiarahasto, johon kehittyneet maat satsaisivat huomattavasti. Se voisi rahoittaa kilpailutuksen kautta haettavia parhaita ideoita ja hankkeita", hän ehdottaa.

Korhola mainitsee Kansainvälisen atomienergiajärjestön puheenjohtajan vastikään sanoneen, että ihmiskunnalla voisi olla kolmessakymmenessä vuodessa käytössään teknologia, joka mahdollistaisi rajattoman ja puhtaan energiansaannin. Se edellyttää kuitenkin nykyiseen verrattuna moninkertaisia satsauksia.

"Pelkään pahoin, että tarvitaan kuitenkin jonkinlainen kriisi, jotta uusien energiamuotojen kehittämiseen saadaan vauhtia", Korhola epäilee.

Kehityskulku on muutettavissa

Ympäristönmuutoksen professori nostaa pöydältään kirjan Break Through: From the Death of Environmentalism to the Politics of Possibility. Korhola sanoo jakavansa kirjoittajien – Michael Shellenbergerin ja Ted Nordhausin – ajattelun siitä, että ilmastomuutosta vastaan ei pitäisi taistella rajoittamalla hiilidioksidipäästöjä, vaan synnyttämällä hiilivapaa yhteiskunta.

"Kasvihuonekaasuihin suhtaudutaan nyt kuin saasteisiin, vaikka ne eivät sitä olekaan. Hiilessä ei ole kuitenkaan kysymys tuotantoon liittyvästä sivutekijästä, vaan tuotantoa ylläpitävästä tekijästä, johon koko maailman talous perustuu! Ongelmaa ei voi ratkaista vain yhtä kemiallista yhdistettä rajoittamalla."

Atte Korhola toivoo, että ilmasto-ongelma nähtäisiin mahdollisuutena siirtyä uuteen yhteiskuntaan, joka olisi luonnonvarojen kannalta nykyistä kestävämpi. Uuden maailman rakentamiseen tarvitaan professorin mukaan kuitenkin hiilellä hankittua hyvinvointia ja varallisuutta, jota ei saa lyhytnäköisesti eliminoida.

Tulevaisuuden energiamuotoina Korhola mainitsee auringon, vedyn ja fuusioydinvoiman. Näiden kolmen yhdistelmällä nykyisen länsimaisen elämäntavan – asumisen ja liikkumisen – ei välttämättä tarvitsisi muuttua kovinkaan paljon.

"Jos saamme tämän vuosisadan puoliväliin mennessä kehitettyä näitä uusia energiamuotoja, ilmastonmuutoksen kehityskulku on muutettavissa. Mitään täysin peruuttamatonta ei ole välttämättä vielä tapahtunut. Luonnonjärjestelmillä on uskomaton elastisuus ja puskurikyky muutoksia vastaan", Korhola sanoo.

---

Vielä on aikaa toimia

Tutkijat ovat lähes yksimielisiä yhdestä asiasta: ilmasto lämpenee. Siitä, kuinka paljon ja millä vauhdilla, on jo hyvin erilaisia arvioita. Ennustemalleja on monenlaisia, mutta niiden ongelmana on alhainen tietämyksen taso monista lämpenemiseen liittyvistä taustatekijöistä.

Nobel-palkinnon viime vuonna saanut Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ennustaa ilmaston lämpenevän tämän vuosisadan aikana 1,8 - 4,2 astetta. Vaihteluväli on suuri, ja maailma on Atte Korholan mukaan hyvin toisenlainen vaihteluvälin ääripäissä.

´Kyse on riskiarvioinneista, ja viisainta olisi varautua pahimpaan vaihtoehtoon ja kehittää sopeutumistoimia järkevissä mittasuhteissa: lisätä joustavuutta ja sopeutumiskykyä kaikilla yhteiskunnan aloilla.´

Monet arvioivat lämpenemisen jatkuvan, vaikka hiilidioksidipäästöistä päästäisiin eroon saman tien. Korholan mukaan nykyisillä toimilla voidaan silti vaikuttaa siihen, mille tasolle lämpeneminen kehittyy. Siksi tarvitaan keinoja, jotka vaikuttavat heti.

´Tärkein on energian säästö ja sen käytön tehostaminen. Esimerkiksi moottoriteknologian kehittämisellä pystytään saamaan aikaan muutosta nopeammin kuin kehittämällä korvaavia polttoaineita. Markkinoille on tulossa jo autoja, joiden kulutus on vain 2,5 litraa sadalla kilometrillä´, professori Korhola toteaa.