Suomen turve voittaa Pohjanmeren öljyn
- turvevaroissa on energiaa 13 000 terawattituntia

Turvetta voidaan haluttaessa kasvattaa aivan samalle paikalle mistä sitä on otettukin. Tätä ei pystytä tekemään varsinaisilla fossiilisilla polttoaineilla - kivihiilellä, öljyllä tai kaasulla.

Suomen turvesoissa piilee valtava energiamäärä – niin suuri, että ne päihittävät mennen tullen Pohjanmeressä olevan öljyn.

Teknisesti hyödynnettävissä olevat turvevarat Suomessa sisältävät energiaa 13 000 terawattituntia. Tämä vastaa 1 100 miljoonaa ekvivalenttista öljytonnia. Pohjanmeren öljyvarat on arvioitu suuruudeltaan noin 600 miljoonaksi ekvivalenttiseksi öljytonniksi. Ekvivalenttisella öljytonnilla kuvataan raakaöljyn sisältämää energiamäärää.

"Suomen maaperän turpeessa on yllättävän paljon energiaa", vahvistaa Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Kimmo Virtanen. Energian lähteenä turve on kuitenkin kiistelty ja maineeltaan suorastaan kehno – Virtasen mielestä jokseenkin syyttä.

"Turve ei ole sen saastuttavampi kuin öljy, kivihiili tai puu. Kaikesta palamisesta tulee ilmaan hiilidioksidia", hän toteaa.

Toki turvetuotanto aiheuttaa ympäristövaikutuksia. Ne on kuitenkin mahdollista hallita nykyisellä osaamisella ja teknologialla.

Kimmo Virtanen korostaa myös soiden suojelun tärkeyttä. Hän huomauttaa, että Suomessa riittää mainiosti soita sekä tuotantoon että suojeltavaksi. Tuotantokäytössä on vain noin 0,5 prosenttia soista. Näidenkin palauttaminen ennalleen tuotannon jälkeen on täysin mahdollista. Mikäli ne jätetään soistumaan ja niiden hydrologiasta huolehditaan asiallisesti, alkavat ne jälleen kerrostaa hiiltä rahkasammaleen muodossa.

"Kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei edes huomaa, että suot ovat olleet tuotannossa", hän sanoo.

Käyttö kasvussa

Turpeen käytön Suomessa ennustetaan jatkossa pysyvän suunnilleen nykyisellään tai hieman nousevan. Nyt sitä käytetään vuosittain noin 25 terawattitunnin edestä sähkön ja lämmön tuotantoon. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen ja konsulttiyhtiö Pöyryn arvioiden mukaan määrä on vuoteen 2020 mennessä nousemassa 31–32 terawattituntiin.

Suurempiakin lukuja on vilauteltu. Mikäli turpeesta ryhdytään valmistamaan biodieseliä, nousee sen vuotuinen käyttö noin 35 terawattituntiin.

Erikoistutkija Virtasen mielestä turpeella onkin paljon vahvoja puolia. Se on kotimaista, sen saatavuus on hyvä ja sen tuotanto- ja ympäristöketju on kokonaan kotimaisissa käsissä. Turpeen puolesta puhuu myös hinta. Muut polttoaineet seuraavat öljyn hinnan kehitystä, mutta turve ei sitä tee.

Toki turpeessa on myös huonoja puolia. Sen kuljettaminen maanteitse on kallista ja kuormittaa luontoa. Ja vaikka turpeen saatavuus sinänsä onkin hyvä, vaihtelee se vuosittain. Tietyllä tavalla pulmallista on myös se, että suomalaiset kaupungit ovat varsin riippuvaisia turpeesta.

Päästöoikeuksien hinta avainasemassa

Turpeen kohtalo tulevaisuudessa riippuu erikoistutkija Virtasen mielestä paljolti siitä, mille tasolle päästöoikeuksien hinnat asettuvat. Selvää kuitenkin on, että turpeen käyttö ei Suomessa ole kovin nopeasti ainakaan loppumassa.

"Täällä on noin sata turvetta käyttävää laitosta ja niihin on investoitu miljardeja euroja. Ei niitä voi noin vain sulkea. Sitä paitsi parhaillaankin on vireillä noin 30 turvelaitoksiin liittyvää uus- tai korvausinvestointia", hän sanoo.

Virtanen muistuttaa myös, että EU:n linjausten mukaan energia-asiat ovat kansallinen kysymys ja omaa paikallista energiantuotantoa pitäisi tukea.

Fossiilista vai ei?

Pitkään on kinasteltu siitä, että onko turve fossiilinen vai uusiutuva energianlähde. Kimmo Virtasen mielestä molempien näkökantojen puolesta on hyviä perusteluja.

Fossiilista polttoainetta turve muistuttaa siinä mielessä, että energiantuotantoon soveltuvat turvevarat loppuvat Suomesta noin 300 vuodessa. Nyt hyödynnettävä turve on myös vanhaa, keskimäärin noin 2 500 vuoden ikäistä.

Uusiutuvaa energiaa turve taas on sikäli, että nykyisen käsityksen mukaan turvetta kasvaa saman verran kuin sitä käytetäänkin. Valtava määrä turvetta Suomessa – noin kaksi miljardia kuutiota eli saman verran kuin metsissä on puuta – on alle sata vuotta vanhaa. Lisäksi turvetta voidaan haluttaessa kasvattaa aivan samalle paikalle mistä sitä on otettukin. Tätä ei pystytä tekemään varsinaisilla fossiilisilla polttoaineilla – kivihiilellä, maakaasulla tai öljyllä.

Turvetuotannosta on poistunut Suomessa noin 20 000 hehtaaria soita. Valtaosaa näistä ei ole soistettu uudelleen, vaan alueet on joko metsitetty tai niitä on ryhdytty käyttämään esimerkiksi ruokohelpin viljelyyn.

Turve palaa muuallakin

Turvetta poltetaan energiaksi useissa maissa, mutta kovin tavallista se ei kuitenkaan ole. Vahvoja turvemaita EU:ssa ovat Suomen lisäksi Ruotsi, Irlanti ja Viro. Jonkin verran sitä käytetään Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. EU:n ulkopuolella turvetta palaa varsinkin Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa.

Varsinaiset turvejättiläiset ovat kuitenkin kokonaan Euroopan ulkopuolella. Kanadalla on valtavat turvevarat ja se on myös iso tuottaja, vaikka onkin keskittynyt pelkästään kasvuturpeeseen. Yllätys monille saattaa olla, että myös esimerkiksi Indonesiassa on suota hurja määrä.

Pinta-alaan suhteutettuna Suomessa on kuitenkin suota enemmän kuin missään muualla. Noin neljännes maamme alasta on tai on ollut suon peittämää.

GTK kartoittaa ja tutkii

Geologian tutkimuskeskus GTK on keskeinen suomalaisen suon tutkija. Se muun muassa kartoittaa turvevaroja. Urakkaa riittää pitkälle tulevaisuuteen, sillä vieläkin noin 36-37 prosenttia isoista soista on kartoittamatta.

Lisäksi GTK puuhaa yhtä ja toista muutakin soiden parissa. Se muun muassa tutkii turpeen kasvunopeutta, millaisia kaasuja soissa syntyy ja tekee soiden kemiaan ja fysiikkaan liittyvää perustutkimusta.

Niin ja kuinka paksusti sitä turvetta sitten suolla sitten on? "Keskimäärin 1,5 metriä. Lounais-Suomessa on kuitenkin soita, joissa turvekerroksen paksuus on jopa 12,5 metriä", vastaa erikoistutkija Virtanen.