Merikosken voimalaitoksella avattiin museohuone

Perinnehuone ja sen viereen äskettäin valmistunut museohuone kertovat osaltaan Oulun sähköisestä menneisyydestä. Huoneissa on näytteillä pieni osa niistä laitteista, työkaluista, mittareista, materiaalinäytteistä ja arkistoaineistoista, joita on kerätty talteen vuosikymmenten kuluessa. Museohuone on omistettu mittariosaston esineistölle. Sen tärkein esine on 1930-luvun mittarintarkastuspöytä.

Aarre Tervonen oli kunniavieraana, kun museohuone avattiin virallisesti syyskuun lopulla. Erikoisasentajana työskennellyt Tervonen on nyt 102-vuotias, eläkkeelläkin hän on ollut jo rapiat 40 vuotta. Tervonen pitää hienona, että sähkötoiminnan historiaa on Oulussa kerätty talteen.

"Nuoremmat ja uudet asentajatkin näkevät millaista tällä alalla on aikaisemmin ollut. Mutta ei kaikki toki ole muuttunut – osaa näistä laitteista käytetään edelleen", hän tuumii.

Oulussa onkin poikkeuksellisen komea kokoelma sähköesineistöä. Oulun Energian ja sen edeltäjien henkilökunta on jo 1950-luvulta lähtien kerännyt museoaineistoksi käytöstä poistettuja laitteita ja työkaluja. Tarkastusinsinööri Lassi Itkosen johdolla kokoelmaan kerättiin noin 2 500 esinettä. Esineistö tuli Pohjois-Pohjanmaan museon alaisuuteen vuonna 1984. Tuolloin sitä ryhdyttiin myös kunnostamaan ja luetteloimaan.

Museon amanuenssi Tuula Turunen kertoo Tekniikan museon intendentin tutustuneen kokoelmaan vastikään ja pitäneen sitä todella arvokkaana.

"Ongelmana on vain se, ettei meillä ole sitä varten näyttelytilaa. Kokoelmaan kuuluu myös isoja koneita ja laitteita. Hienoa kuitenkin on, että Merikosken voimalaitoksella on nyt perinnehuone ja museohuone, joissa voimalaitoksella vierailevat voivat tutustua edes pieneen osaan esineistä", hän toteaa.

Ouluun suunniteltiin 1980- ja 1990-luvulla sähkömuseota vanhan sähkölaitoksen tiloihin. Haave kuitenkin kariutui ja arvokas aineisto on edelleen varastoituna.

Arvokasta talkootyötä

Kosteiden tilojen lattialämmityksen hoitaminen kaukolämpöön perustuvalla vesikiertoisella järjestelmällä on monista syistä viisasta, jos kerran kaukolämpö tulee taloon joka tapauksessa. ´Ensiksikin kaukolämpö on esimerkiksi Oulussa suunnilleen puolet halvempaa kuin sähkö´, muistuttaa Meriläinen.

Kysymys ei ole ihan pikkurahoista, sillä sähköinen lattialämmitys kaukolämmitystalossa saattaa vuodessa maksaa asuntoa kohti jopa muutamia satoja euroja ylimääräistä. Ja toiseksi: myös energiayhtiöille sähkö- ja kaukolämmityksen yhdistäminen on epäedullista, vaikka toisin saattaisi kuvitella. Se korvaa yhdistetyssä tuotannossa helposti tarjolla olevaa lämpökuormaa ja vähentää näin yhteistuotannosta saatavan sähkön määrää.

Kymmenen vuoden kokemus

Vuosien 1989–90 vaihteessa sähkömuseon esineistöä oli esillä Pohjois-Pohjanmaan museossa Vuosisata sähköä Oulussa -näyttelyssä, joka saavutti suuren suosion. Tällöin myös syntyi ajatus kunnostaa ja järjestää aineistoa säännöllisillä talkoilla.

Talkoiden ensimmäinen jakso ajoittui vuosiin 1994–2001. Talkoolaiset olivat pääosin eläköityneitä sähkölaitoksen työntekijöitä. Toinen jakso alkoi vuonna 2009. Nyt mukana on ollut yleensä 3-5 henkilöä. Apua talkooryhmä ja Pohjois-Pohjanmaan museo ovat saaneet Oulun Energian henkilökunnalta.

Viime vuosien suurin urakka on ollut esineistön siirtäminen Myllytullin vanhasta korjaamosta Ruskon varastoon sekä nyt avatun museohuoneen tekeminen Merikosken voimalaitokselle. Talkooryhmää on vetänyt Oulun Energian palveluksesta eläkkeelle jäänyt seppä Eero Nevasaari.

"Perinneasiat kiinnostavat minua. Vanha esineistö kertoo oululaista sähköhistoriaa. Täytyy vain toivoa, että tallennetulle esineistölle löytyisi vielä kunnon näyttelytila", hän miettii.